torstaina, marraskuuta 04, 2004

Rakas ystävämme Piki

Näin minäkin virallistan tämän blogini oikeaksi neuleblogiksi julkaisemalla rakkaasta ystävästämme Pikistä (4-v) kuvan täällä. Piki on seurallinen silloin kun siltä tuntuu ja varsinkin silloin kun hänellä on nälkä. Äipän kaveri hän ei juurikaan ole (paitsi silloin kun on nälkä), iskän mahan päällä on mukava makailla sen jälkeen kun tämä on kotiutunut töistä ja valmistautuu iltapäiväuniin sohvalla makoilemalla. Piki liittyy siten minun harrastuksiin, että hänestä on mukava seurata heiluvia (aloitus) lankoja jotka roikkuvat kappaleen reunasta ja heiluvat tosi kiinnostavasti minun neuloessa. Piki siis makaa olohuoneen pöydän alla ja seurailee lankoja ja toisinaan jopa yrittää niitä ottaa kiinni. Saman asian ajaa jos kappale on jäänyt siihen pöydälle ja langan pätkä jäänyt roikkumaan reunan yli niin voi, että kun sitä on mukava ottaa kiinni. Minusta se ei kyllä ole ehkä ihan niin mukavaa varsinkin jos työ on jotenkin päässyt purkaantumaan, mutta täytyyhän mínulla ja kissallakin jotain yhteistä olla. No siis Piki on siis meidän perheen vauva (toistaiseksi) ja luulee olevansa isäntä talossa niin kuin varmasti kaikki kissat. Ja voi sitä rallia kun valot sammuu illalla kun isäntäväki käy nukkumaan. Täytyyhän sitä kissojenkin pitää kunnostaan huolta vaikka sitten ravaamalla kämppää ympäri. Teräsmiestäkin meidän kissa leikki tässä pari kesää sitten. Tipahti 5. kerroksen ikkunalaudalta asfaltille, onneksi ei pahemmin käynyt, mitä nyt on sitten 1 henki vähemmän. Maalle Piki pääsee aina toisinaan hiiriä pyydystämään ja lomailemaan ja se onkin sellaista Pikin ihan omaa laatuaikaa, koska saa päästää kissanmielensä ihan vapaalle. Muita Pikin harrastuksia on käsityön ja lenkkeilyn lisäksi, nukkuminen, syöminen, nukkuminen ja syöminen sekä trapetsiharjoitukset parvekkeen kaiteella, nämä harjoitukset kyllä yleensä päättyvät aika lyhyeen kannatuksen puutteen vuoksi.
Että tällainen kissa meillä eikä siitä sitten sen enempää.

2 kommenttia:

Ziina kirjoitti...

Kotona oli pienenä tuollainen samanvärinen kissa, nykyään kutsumme tuota standardi b-kissaksi. Menetpä minnepäin maailmaa tahansa,niin vastaan saattaa kävellä juuri tuollainen kissa, ja jollei niitä kloonata jossain niin sitten niillä on ulkonäköstandardit. (standardi a-kissa on mummonviirukissa, sellainen ruskearaidallinen jossa on valkoista rinnassa)

Riksu kirjoitti...

No joo tuo on tuollainen aikas tavallisen näköinen kissa, lieneekö sitten tosissaan paljon klooneja ja niitten klooneja jne. No ehkei. emänsä oli ihan sellainen tavallinen kirjava maatiaskissa. isänsä oli kuulemma aika lailla saman näköinen, joten isäänsä sitten ilmeisesti tullut. En tiedä tuntuuko vain, mutta aika monella neulojalla on tuollaisia musta valkoisia kissoja sattumaa vai mitä??? Tiedä siitä