Kynsikkäiden kanssa taistelin kauan aikaa, koska ne olivat miehen makuun liian lyhyet ja saisivat vieläkin olla pidemmät, mutta lupasin tehdä hänelle toiset, koska näiden kanssa meinasi mennä jo hermo. Saapahan avokki ne sormiaan lämmittämään kun lähtee lauantai aamuna hirvimetsälle. Sävy on mitä oivallisin tuollaiselle metsämiehelle.

Ja tässä avokin paita. Olen alkanut paitaa tekemään tammikuussa, mutta olen tehnyt siinä ohessa niin paljon muuta. Paita olisi ollut aikaa sitten valmis jos olisin sitä pelkästään tehnyt. Tähän olen tyytyväinen. Ja olipa miehelle vielä ihan sopiva ja hyvännäköinen päällänsä. Harmi vain kun en tullut silloin kuvaa ottaneeksi... Mutta tässä kuitenkin jonkinlainen kuva;

Tiedättekö kun on oikein kauan jotakin työtä tehnyt ja tämäkin kun oli minun ensimmäinen aikuisen ihmisen neulepaita. Niin tuli illalla ihan niin kuin haikea olo kun sai paidan valmiiksi ja tottakai ylpeäkin olo, kun saa aikaiseksi jotain onnistunutta. Voi taas tätä onnistumisen iloa ja riemua, taas.
P.S. Otin muuten minäkin tuon kirjainvahvistuksen käyttöön. Alkaa pikkuhiljaa tuo roskaposti lisääntymään.