Jouduin sitten eilen purkamaan sen sukan, vaikka olin kiilakavennukset just saanut tehtyä, siitä tuli tuosta jalkapöydän kohdalta aivan liian reilu, joten purin sitä kantapään kavennuksiin asti ja aloitin uudestaan. Mä en ymmärrä miks mä en ikinä saa ensimmäisellä kerralla sukista/lapasista sopivia, joko tulee liian pienet tai sitten liian isot. Tympii tällainen, mutta ei kehtaa liian isojakaan tädille antaa...
1 kommentti:
Purkaminen on kyllä tympivää ja lannistavaa! Minä ainakin helposti pelkään aloittaa mitään vähänkään monimutkaista sellaisen työn jälkeen, jota on joutunut purkamaan. Se harmittaa eniten, jos joutuu purkamaan jotain suht simppeliä neuletta, jonka pitäis periaatteessa olla helppo, mutta käytännössä tuleekin sitten jotain brobleemata.
Eipä kai tämäkään harrastus kuitenkaan jaksaisi kauaa kiinnostaa jos haasteita ei olisi.=)
Lähetä kommentti