Taas yksi viikko takana... Viikonlopuksi Vilppulaan ja hirvipeijaisiin huomen illalla. Kivaa, matkaan mukaan vähän 7 veikkaa, jotta pääsen joululahjojen kimppuun. Niin siis jos nyt avokki pääsee ajoissa lähtemään töistä.
On taas vetänyt vähän hiljaiseksi. Oli surullista nähdä lippuja puolitangossa torstaiaamuna, todella surullista. Hiljaiseksi vetää myös eräs muu asia, jotka eräät saattavat ymmärtääkin varsinkin jos lukivat loppukesästä blogiani tarkkaan. Eihän minun oikeasti pitänyt tänä syksynä edes olla hirvimetsällä saati sitten peijaisissa. Sitä ei tosiaan koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Onneksi elämään mahtuu iloisiakin asioita:
- rakas kummityttöni täytti eilen 1-vuotta ja synttäreitä juhlimme sitten sunnuntaina
- huomenna siis hirvimetsälle ja hirvipeijaisiin
- viikon päästä lähdetään äidin kanssa Tampereen käsityömessuille (tosi kivaa)
Mutta nyt odottelemaan avokkia töistä ja neulomaan tuota huivia. Puuduttavaa tikuttaa noita viimeisiä kerroksia, kun silmukoita on varmaan 300.
3 kommenttia:
Elämä on.... täälläkin on kovin vaisu, hiljainen ja uupunut olo. Huomenna sukulaistädin hautajaiset - Pakko mennä mamman kuskiksi.
Mutta onneksi on tosiaankin viikon päästä Tampere!
Lämpöisiä ajatuksia täältä meidän suunnalta!! Elämä heittelee, eihän sille mitään mahda..
Hiljaiseksi vetää. Voimia, elämä on niin arvaamatonta.Ei sanat riitä lohduttamaan.
Lähetä kommentti