Mistäköhän sitä aloittais. Lomaa oli tuossa tosiaan 4 viikkoa koulun ja töiden välillä. Ensin 2 viikkoa mökillä, viikko siskolla koiran vahtina ja puoliviikkoa Espoossa ja viikonloppu anoppilassa, joten siinähän se sitten olikin. No kokonaiset 3 yötä olin loman aikana kotona, joten ei ainakaan kotihommilla itseään ole voinut rasittaa.

Tässä äidin Virosta tuomat langat. Ovat kovin kauniin värisiä ja tekisi kovasti mieli aloittaa jonkinlaista huivia, mutta sitten kunhan saan mallin päätettyä.

Kävin Espoon reissulla elämäni ensimmäistä kertaa Menitassa. Ihana kauppa, niin paljon lankaa ettei oikein osannut päättää mitä ostaa. Myyjäkin kerkesi jo kysyä, että joko, kun olin kiertänyt kaupan sen kolme kertaa ympäri ja hiplannut ihan vähäsen lähes jokaista lanka. No tuohon ylläolevaan sitten päädyin kun en osannut päättää, kauniin väristä sukkalankaa ja tiskillä vielä innostuin ostamaan elämäni ensimmäiset addit.

Kävimme myös siskon kanssa Novitalla, Lauttasaaressa. Löysin kilon verran tenneeseä, jos tekis itselleen takin noista, mallikin on katsottuna ja noiden kanssa voikin käyttää noita edellä mainittuja addeja. Tunnistaakohan kukaan muuten itseään, kummityttöni oli toki mukana tuolla Novitalla ja hänellä oli päässään minun tekemäni kesälakki ja eräs nainen oli sanonut neidille, että onpa sinulla hieno kesähattu. Kovin näytti jotenkin tutulta tämä nainen, mutta vielä en ole blogimaailmasta häntä löytänyt.
Noita kesähattuja valmistui sitten useampi tuossa loman aikan. Tässäpä niistä kuvakavalkadi. Lisää on tulossa. Näiden saajat ovat veljentyttö, kummityttö, kummipoika vanhempi, kummipoika nuorempi, avokin siskontyttö, serkun tyttö 1, serkuntyttö 2 ja serkunpoika. Saamatta on veljen tyttö, veljen poika, kummipoika nuorin ja tämän velipoika. Malli
Simpukkalierihattu noissa tyttöjen lakeissa, pojille otin alun tuosta simpukkalierihatusta ja lieriin vaan muutamia silmukoita lisäilin siten kuten hyvältä tuntui.
Ja
tässä vielä syy tähän blogihiljaisuuteen. Toipuminen tuosta on vienyt aikaa, mutta nyt tosiaan on elämä palannut uomiinsa vaikka asia ei ikinä unohdukaan mielistä ja suru välillä nouseekin pintaan, mutta onneksi saanen seurata
toisten odotusta =) Nimittäin samoihin aikoihin meillekin olisi pieni tullut =)
Olikohan mulla vielä muuta, eipä kai tai jos olikin niin jää toiseen kertaan.